comments 28

00120?

HEI RAKKAAT!

Kello on 11 sateisena sunnuntaiaamuna ja heräilen tässä parhaillaan kylmän aamuteeni siivittämänä. Vieressäni makaa kerällä rakas koirani Luna, taustalla kuuluu sekä pesu että tiskikoneen vaimeat äänet. Kahvikuppiaan keittiössä kilistelee ponnaripäinen mieheni Jukka. Muistattekohan meitä?

No mutta kerronpa kuulumisia kuitenkin.

Luulin ettei viime vuodesta voisi elämä mennä yhtään huonompaan suuntaan ja uskon tämän olevan totta. Olen ehkä täälläkin kertonut kuinka viime vuosi oli yksi elämäni vaikeimmista ja itkin onnesta vuoden vaihtuessa, kun tajusin ettei 2015 voi vaan enää olla huonompi. Kuinka taikauskoinen olenkaan? Todella.

Olin oikeassa. 2015 lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta olin väsynyt. Niin väsynyt ettei siitä oikeastaan tullut mitään. Väsynyt siitä taakasta ja kaikesta pyörityksestä jota viime vuonna olin käynyt läpi. Väsynyt, surullinen, vihainen, loppu. Niin loppu ettei tehnyt mieli nousta sängystä ikinä, mutta nousin silti joka aamu. Aloin sairastella, koska kroppani reagoi väsymykseen näin. Olenkin taas kevään aikana käynyt kaikki mahdolliset sairaudet ja kolotukset läpi. Nekin jotka eivät tuntuneet edes mahdolliselta. Söin myös koko kevään vahvoja lääkkeitä vaivoihini jotka auttoivat ihan ok:sti, mutta samalla alkoivat vaikuttaa kaikilla mahdollisilla ikävillä tavoilla. Paino alkoi nousta hurjaa vauhtia, olo muuttumaan tukalaksi (Tässä painossa ei ehkä 10kg näy niin kamalasti, mutta se TUNTUU epämukavalta, todella epämukavalta) ja etomaan kaikki.

Jotain oli tehtävä.

Näinpä rupesin järjestelmällisesti miettimään miten parantaa elämänlaatuamme. Ensimmäinen askel oli koti: Oliko asuminen Vartiokylässä oikea ratkaisu? Jukka on kaikki viikot lähes Kuopiossa (olen jo suhteellisen sujut asian kanssa, mutta en nauti), itse teen pitkiä päiviä Pasilassa, Lunalla joutuu käydä hoitaja lähes joka päivä. Asumiskulut on infernaaliset ja rahaa ei oikeastaan jää mihinkään ylimääräiseen. = Eipä tule elämästä hirveästi nautittua. Toinen puoli taas on joka aamuinen tunne herätä lintujen laulamiseen, puhdas tuoksu, paljon tilaa kaikelle sille kertyneelle tavaramäärälle, kaunis koti, ihanat naapurit, hyvät ulkoilumaastot, rauhallinen olo.

(Keskeytys, tuo kuppia kilistelevä ukko päätti tulla rupattelemaan. Kesken kun kirjoitusflow on parhaimmillaan… )

Pitkän (Minun käytöksessänihän ei ole pitkää mitä tulee päätösten tekemiseen) eli muutaman päivän mietiskelyn jälkeen sanoin sen ääneen. Meidän on muutettava keskustaan. Minä en halua enää eristäytyä yksin tänne meidän idylliin, vaan päästä takaisin ihmisteni luo. Vartiokylään muuttaminen oli ollut hyvä ja ihana idea, mutta se olisi vaatinut hieman erilaisen elämäntilanteen. Jukan työ kun muuttui lennossa sinne Kuopioon, niin idylli ei ehkä ollutkaan ihan sitä mitä olisimme sen halunneet olevan.

Seuraavan viikon jälkeen minulla olikin asia jo selkeänä. Meille tarjoutui mahdollisuus kivaan kotiin Helsingin Punavuoressa, jonne me myös lopulta päädyimme. No sitten alkoikin reilu kuukauden pintaremontti ja muutto. Kivuton ei tuo muutto ollut todellakaan… henkisesti ja fyysisesti raskain muuttoni (160m2 -> reilu 60m2…) koska jotenkin se tuntui samalla oikealta ja todella väärältä. Mutta täällä ollaan nyt. Koti alkaa olla pikkuhiljaa ihan hyvässä kunnossa, vaikka vielä vintillä on kamala määrä läpikäytävää tavaraa. Sitä on aivan liikaa suhteutettuna siihen faktaan, ettei voida sietää liikaa tavaraa kodissamme.

No mutta täällä Punavuoressa on ollut mukavaa. Töihin on lyhyempi matka, kävin viimein ostamassa uuden pyörän jonka ystäväni osti mulle synttärilahjaksi (Esittelin hänet jo Instagramissa ja Snapchatissa), Lunalla on puisto ihan vieressä ja monta uutta kaveriakin jo, ystäväni Jannika muutti meidän alakertaan, Jukalla on lyhyempi matka töihin tavallaan, Mimmi on ollut jo yökylässä (ja auttamassa muutossa, KIITOS), Valoa tulvii koko asuntoon isoista ikkunoista, kulut on järjettömän paljon pienemmät ja rahaa jää muuhunkin, monta rakasta ihmistä on lähempänä nyt.

Laitan tähän pari kuvaa uudesta kodista. Niistä näkee että jotkut tavarat etsii vielä paikkojaan, johdot repsottaa ja asiat on kesken. Kuitenkin tämä tuntuu jo KODILTA. Mulle tällainen muutto on kamalaa, koska tekee koko ajan mieli kaikkea uutta kotiin. Nyt haluaisin jälleen uuden maton, isomman telkkarin, uuden työpöydän ja vaikka ja mitä. Pikkuhiljaa on myös asia jota yritän oppia, en tarvitse kaikkea nyt heti tänne. Kodin laittaminen on jotenkin äärimmäisen terapeuttista, nautin siitä valtavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaista täällä pitkästä aikaa, mitenköhän siellä? Onkohan kukaan enää linjoilla? Hassua että olen törmännyt viimeaikoina paljon ihmisiin jotka ovat pyytäneet meidän taas jatkavan postailua, koska kaipailevat meitä. Se on jotenkin hassua ja todella miellyttävää samaan aikaan. Haluaisin kertoa teille myös mitä tämä järjestäytyminen tarkoitti minussa itsessäni. Sille tuli sysäys tuolla New Yorkin matkalla, josta en ole siitäkään vielä postannut mitään. Siitä muodostui jotenkin todella tärkeä matka henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni.

Nyt aamiaista nassuun ja töiden kimppuun. Ihanaa päivää sinulle!

Kategoria(t): KOTI
comments 9

IKUINEN VAALENNUSPROJEKTINI

Aurinkoista huomenta Vartiokylästä!

Sain tänään koneeni ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon lataukseen, kun olin unohtanut adapterin kotiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä näin, koska loma tuli todellakin tarpeeseen. Eipähän tullut vietettyä yhtään ylimääräistä sekuntia tietokoneella.

Mulla kuitenkin oli täällä drafteissa jo nämä muutama kuva jotka olisin halunnut teille jo aikaisemmin laittaa. Olen käynyt nyt Senan luona vaalentamassa hiuksiani pari kuukautta aktiivisesti ja ollaankin tehty hmm. 3 vaalennusta ja yksi vaalennuspesu. Jukka pyöritteli yksi päivä silmiään, kun tajusi paljonko rahaa olen laittanut haisemaan vain ja ainoastaan saadakseni hyvät, vaaleat hiukset. Sena on ollut todella ihanan hellä hiuksilleni, eikä ne ole menneet mitenkään todella huonoon kuntoon. Kuitenkin, vaalennus on aina rankka projekti päälle ja näinpä munkin harjaan on ruvennut irtoamaan entistä enemmän hiuksia ja hiukset on tuntunut ”nahkeilta” aina pesun jälkeen vaikka olisi kuinka paljon laittanut hoitoainetta.

Minähän luonnollisesti olin aivan fiiliksissä Kim Kardashianin vaalennuksesta ja samalla törmäsin hoitoon nimeltä Olaplex. Rupesin googlettelemaan asiaa tästä kemistien kehittämästä tuotteesta ja huomasin, että se on rantautumassa Suomeen myös huhtikuussa. Kyseessä on siis kampaamossa tehtävä hiuksia suojaava ja uudelleenkorjaava hoito jonka voi tehdä vaalennuksen tai värjäyksen yhteydessä tai sitten ihan erillisenä hoitona. Me käytiin joskus aikoinaan Mimmin kanssa aina Pointissa ja sen jälkeen aka Luovassa Niinan asiakkainen ja näinä aikoina tutustuin myös Harriin. Nykyään Harri sitten työskentelee aka Luovassa ja teki ennen reissua mulle tuon Olaplex-hoidon. Täten olin yksi ensimmäisistä Harrin Olaplex-asiakkaista. Samalla kirkastettiin vähän väriä ja suoristuksen jälkeen tajusin jälleen kerran, että näin vanhana mustapäänä mulla on vielä todella pitkä matka tasaiseen vaaleaan lopputulokseen. Hiuksiin on pesiytynyt niin paljon pigmenttiä, että aikaa tulee kulumaan ja paljon.

Kriiseilin jo etukäteen paljon New Yorkin vedestä joka jostain syystä on aina ollut äärimmäisen katastrofaalisen huono hiuksilleni. Uskon että tuon hoidon vaikutus kantoi, koska nyt mun hiukset kesti reissun huomattavasti paremmin. Adapterin kotiinjäämisen takia mulla ei ollut myöskään suoristusrauta käytössä koko matkalla, joten melkosena pörrinä olin loppumatkasta.

Tässä pari kuvaa hiuksistani seuraavana päivänä tuon hoidon jälkeen. Meinaan mennä nyt vielä uudestaan hoitoon, että saan ne taas pehmeiksi ja kiiltäviksi. Hiukset näyttää kuvassa oudon punertavilta, johtuen varmaan siitä että niissä on paljon sitä punapigmenttiä ja valossa se jotenkin korostuu? (Okei tämä oli mun oma villi veikkaus, naurattaa vähän itseänikin… :D) mutta ei ne ihan noin punaiset ole. Haluan ne kuitenkin vielä vähän vaaleammiksi ja KYLMIKSI. HALUAN EROON SIITÄ PIRUN PUNAPIGMENTISTÄ! EN KESTÄ!!!!! HALUAN JO IHANAT, TASAISEN VAALEAT, HULMUAVAT, KYLMÄT JA VÄHÄN JOPA GRANNYT HIUKSET.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huulipuna kuvissa taitaa olla Sapelta saatu Avonin huulipuna ja meikkivoide Lumenen se uusi jonka sanotaan kestävän todella pitkään miksattuna CC-voiteeseen. Ja ei, minulle ei ole maksettu tämänkään postauksen kirjoittamisesta. :)

Mitäpä tykkäätte tästä välivaiheesta? Onko suositella hyviä hopeatuotteita? Onko siellä muita jotka kriiseilee keltaisuuden/punaisuuden kanssa?

comments 8

PEPPI 30V – Katso kuvat!

Huhhuh. Pikkuhiljaa alan toipumaan synttäreistäni, jotka olivat muuten ihan käsittämättömän hienot juhlat. Luulin olevani salapoliisi ja tietäväni kaiken mitä tuona päivänä tapahtuu, mutta todellisuudessa en tiennyt mitään. Ilta sisälsi paljon naurua, kyyneleitä onnesta, hyvää ruokaa, tanssimista, humaltumista Mimmin shottibaarista, halauksia, laulua, huutoa, onnea ja onnea. En voisi olla kiitollisempi siitä että niin moni pääsi paikalle ja vielä siitä mitä kaikkea pääsin kokemaan. Toivottavasti kuvista välittyy edes pieni osa sitä lämmintä ja hyvää fiilistä joka meillä oli koko illan. Juon harvoin alkoholia, mutta synttäreinäni bailasin kyllä täysillä! Illalla myöhään sain ihanalta naapuriltani Antonilta lahjan joka herkisti todella. Tuo pieni kultainen poika oli heittänyt kirjekuoren terassillemme.

Rakastan ystäviäni valtavasti. KIITOS.

DSC_0045
DSC_0052
DSC_0053
DSC_0252
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSC_0085
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSC_0117
DSC_0130

DSC_0192
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSC_0268

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSC_0275
DSC_0290
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSC_0222
DSC_0229
DSC_0245
DSC_0280
DSC_0298
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos kuvista Mimmi.

comments 3

MIMMIN JA PEPIN PLUSSAKIRPPIS!

Me ollaan Mimmin kanssa ratsattu kaappeja läpi oikein kunnolla ja päätetty päästä eroon kaikesta mahdollisesta turhasta. Päätettiinkin järjestää ensimmäinen kirppis kahdestaan, koska ollaan aina oltu mukana vain isommilla. Ongelmana niissä on ollut se, että sinne on kamala ryysis eikä ole päässyt kunnolla tutustumaan pöydän antimiin. Tämä onkin siis nyt isommassa ympäristössä ja vain me, joten tilaa on paremmin ja aikaa myös. Voi myös jäädä nauttimaan raakaherkkuja, sillä ihana Suvituuli lupasi tulla paikalle omien herkkujensa kanssa.

11035171_1030277926986650_25921206_o

Tällä kirpparilla toimii vain käteinen, joten ottakaa sitä mukaan ja tulkaa ostoksille. Sieltä meidät löytää ja olisi ihana nähdä meidän lukijoita
pitkästä aikaa! :)

comments 4

SUNNUNTAIN HÖYRYTTELYT

Arvatkaa mitä olen tehnyt koko illan? No höyryttänyt saunaa. Olen jo pitkään sanonut Jukalle, että sauna pitäisi puhdistaa, joten tänään päätin tarttua härkää sarvista. Niin intensiivisesti tartuinkin, että istuin puolialastomana lauteiden alla hinkkaamassa laattojen saumoja… Lopuksi poltin itseeni palomerkin höyryttimen saumasuuttimella ja Jukka joutui tulla hoitamaan hommat loppuun…

Viikonloppu on muutoin hurahtanut nukkuessa. Viime viikko oli jotenkin täynnä kaikenlaista ja olin perjataina aivan raato päästessäni kotiin. Nukahdin sohvalle jo todella aikaisin ja vetäsin yli 13h unet. Seuraavana päivänä nukuin vielä päikkärit ja vasta tänään tuntui oikeastaan normaalilta. Niinpä tsempattiin itsemme Itäkeskuksen Prismaan ostoksille ja sitten tulikin siivouspuuska.

Katselin tuossa kameran kuvia ja totesin, että Jukka on innostunut Lunan kuvaamisesta ihan todenteolla. Kamera on täynnä kuvia Lunasta eri lokaatiossa. Oli siellä pari kuvaa myös Disney on Ice-showsta, jonne vein kummityttöni viime sunnuntaina. Hän oli meillä myös yökylässä ja oli ihanaa päästä nauttimaan tuon pienen kaunokaisen seurasta. Laitan teille tänne nähtäväksi pari kuvaa Jukan napsasemaa kuvaa Lunasta, kun mielestäni ne oli niin ihania. Jukka on oppinut jo vähän käyttämään tuota meidän Olympusta, kun aiemmin ei osannut ollenkaan.

Seuraavaksi olisi aika siirtyä unille, mutta tietenkin PUHTAAN saunan kautta. Huomenna jatkuu työviikko taas ja moni palaakin hiihtolomilta takaisin. Minä tajusin juuri, että kohta on jo ensimmäinen kesäloma ja sitä ennen matkustan vielä New Yorkiin kevätlomalle. Niin ja täytän 30 kolmen viikon kuluttua (!!!)  Se jännittää vähäsen, koska synttärit on aina ollut mulle jotenkin vaikea päivä. En tiedä mistä se johtuu, mutta melkein aina synttäreinäni olen huonolla tuulella. Onnea siis niille jotka on lupautunut juhlistamaan kanssani noita tulevia pyöreitä! :D

Hyvää työviikkoa kaikille! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA