comments 28

00120?

HEI RAKKAAT!

Kello on 11 sateisena sunnuntaiaamuna ja heräilen tässä parhaillaan kylmän aamuteeni siivittämänä. Vieressäni makaa kerällä rakas koirani Luna, taustalla kuuluu sekä pesu että tiskikoneen vaimeat äänet. Kahvikuppiaan keittiössä kilistelee ponnaripäinen mieheni Jukka. Muistattekohan meitä?

No mutta kerronpa kuulumisia kuitenkin.

Luulin ettei viime vuodesta voisi elämä mennä yhtään huonompaan suuntaan ja uskon tämän olevan totta. Olen ehkä täälläkin kertonut kuinka viime vuosi oli yksi elämäni vaikeimmista ja itkin onnesta vuoden vaihtuessa, kun tajusin ettei 2015 voi vaan enää olla huonompi. Kuinka taikauskoinen olenkaan? Todella.

Olin oikeassa. 2015 lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta olin väsynyt. Niin väsynyt ettei siitä oikeastaan tullut mitään. Väsynyt siitä taakasta ja kaikesta pyörityksestä jota viime vuonna olin käynyt läpi. Väsynyt, surullinen, vihainen, loppu. Niin loppu ettei tehnyt mieli nousta sängystä ikinä, mutta nousin silti joka aamu. Aloin sairastella, koska kroppani reagoi väsymykseen näin. Olenkin taas kevään aikana käynyt kaikki mahdolliset sairaudet ja kolotukset läpi. Nekin jotka eivät tuntuneet edes mahdolliselta. Söin myös koko kevään vahvoja lääkkeitä vaivoihini jotka auttoivat ihan ok:sti, mutta samalla alkoivat vaikuttaa kaikilla mahdollisilla ikävillä tavoilla. Paino alkoi nousta hurjaa vauhtia, olo muuttumaan tukalaksi (Tässä painossa ei ehkä 10kg näy niin kamalasti, mutta se TUNTUU epämukavalta, todella epämukavalta) ja etomaan kaikki.

Jotain oli tehtävä.

Näinpä rupesin järjestelmällisesti miettimään miten parantaa elämänlaatuamme. Ensimmäinen askel oli koti: Oliko asuminen Vartiokylässä oikea ratkaisu? Jukka on kaikki viikot lähes Kuopiossa (olen jo suhteellisen sujut asian kanssa, mutta en nauti), itse teen pitkiä päiviä Pasilassa, Lunalla joutuu käydä hoitaja lähes joka päivä. Asumiskulut on infernaaliset ja rahaa ei oikeastaan jää mihinkään ylimääräiseen. = Eipä tule elämästä hirveästi nautittua. Toinen puoli taas on joka aamuinen tunne herätä lintujen laulamiseen, puhdas tuoksu, paljon tilaa kaikelle sille kertyneelle tavaramäärälle, kaunis koti, ihanat naapurit, hyvät ulkoilumaastot, rauhallinen olo.

(Keskeytys, tuo kuppia kilistelevä ukko päätti tulla rupattelemaan. Kesken kun kirjoitusflow on parhaimmillaan… )

Pitkän (Minun käytöksessänihän ei ole pitkää mitä tulee päätösten tekemiseen) eli muutaman päivän mietiskelyn jälkeen sanoin sen ääneen. Meidän on muutettava keskustaan. Minä en halua enää eristäytyä yksin tänne meidän idylliin, vaan päästä takaisin ihmisteni luo. Vartiokylään muuttaminen oli ollut hyvä ja ihana idea, mutta se olisi vaatinut hieman erilaisen elämäntilanteen. Jukan työ kun muuttui lennossa sinne Kuopioon, niin idylli ei ehkä ollutkaan ihan sitä mitä olisimme sen halunneet olevan.

Seuraavan viikon jälkeen minulla olikin asia jo selkeänä. Meille tarjoutui mahdollisuus kivaan kotiin Helsingin Punavuoressa, jonne me myös lopulta päädyimme. No sitten alkoikin reilu kuukauden pintaremontti ja muutto. Kivuton ei tuo muutto ollut todellakaan… henkisesti ja fyysisesti raskain muuttoni (160m2 -> reilu 60m2…) koska jotenkin se tuntui samalla oikealta ja todella väärältä. Mutta täällä ollaan nyt. Koti alkaa olla pikkuhiljaa ihan hyvässä kunnossa, vaikka vielä vintillä on kamala määrä läpikäytävää tavaraa. Sitä on aivan liikaa suhteutettuna siihen faktaan, ettei voida sietää liikaa tavaraa kodissamme.

No mutta täällä Punavuoressa on ollut mukavaa. Töihin on lyhyempi matka, kävin viimein ostamassa uuden pyörän jonka ystäväni osti mulle synttärilahjaksi (Esittelin hänet jo Instagramissa ja Snapchatissa), Lunalla on puisto ihan vieressä ja monta uutta kaveriakin jo, ystäväni Jannika muutti meidän alakertaan, Jukalla on lyhyempi matka töihin tavallaan, Mimmi on ollut jo yökylässä (ja auttamassa muutossa, KIITOS), Valoa tulvii koko asuntoon isoista ikkunoista, kulut on järjettömän paljon pienemmät ja rahaa jää muuhunkin, monta rakasta ihmistä on lähempänä nyt.

Laitan tähän pari kuvaa uudesta kodista. Niistä näkee että jotkut tavarat etsii vielä paikkojaan, johdot repsottaa ja asiat on kesken. Kuitenkin tämä tuntuu jo KODILTA. Mulle tällainen muutto on kamalaa, koska tekee koko ajan mieli kaikkea uutta kotiin. Nyt haluaisin jälleen uuden maton, isomman telkkarin, uuden työpöydän ja vaikka ja mitä. Pikkuhiljaa on myös asia jota yritän oppia, en tarvitse kaikkea nyt heti tänne. Kodin laittaminen on jotenkin äärimmäisen terapeuttista, nautin siitä valtavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaista täällä pitkästä aikaa, mitenköhän siellä? Onkohan kukaan enää linjoilla? Hassua että olen törmännyt viimeaikoina paljon ihmisiin jotka ovat pyytäneet meidän taas jatkavan postailua, koska kaipailevat meitä. Se on jotenkin hassua ja todella miellyttävää samaan aikaan. Haluaisin kertoa teille myös mitä tämä järjestäytyminen tarkoitti minussa itsessäni. Sille tuli sysäys tuolla New Yorkin matkalla, josta en ole siitäkään vielä postannut mitään. Siitä muodostui jotenkin todella tärkeä matka henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni.

Nyt aamiaista nassuun ja töiden kimppuun. Ihanaa päivää sinulle!

Kategoria(t): KOTI

28 Comments

  1. Sanna

    Mun menneen vuoden teemalause on ollut ”luotan sydämen ääneen, luotan rohkeuteen”. Kuten Paula Koivuniemen laulu viisaasti sanoo. Ja kun siihen ääneen luottaa ja sitä muistaa kuunnella, ei voi eksyä. Olette rohkeita, kun kuuntelette sydämen ääntä. Se johdattaa teidät sinne, missä teidän on hyvä olla. Ihanaa kesää ja voimia joka hetkeen. Kiitos, kun saan lukea rehellisistä tekstiä teidän elämästä.

    Tykkää

  2. Anni

    Ihana, kun olet taas linjoilla ja vielä ihanampaa, että teillä on kaikki hyvin ja elämä hymyilee <3 pus och kram!

    Tykkää

  3. Katie

    Minä olen odottanut teitä takaisin!:-) Joskus elämä on rankkaa… Tiedän omasta kokemuksesta kun esim. makasin pari kuukautta sohvalla masennuksen vuoksi. Kaikkea on sattunut elämän varrella. Mutta ”mikä ei tapa vahvistaa” pitää paikkaansa…:-) onnea uuteen elämänvaiheeseen!

    Tykkää

    • Ihanaa että olet odottanut! <3 Kiitos paljon tsempeistä ja olet todellakin oikeassa, että tuo sanonta se vain pitää paikkaansa. Vaikka aina se ei siltä tunnukkaan…

      Tykkää

  4. EL

    Ihana kuulla teistä pitkästä aikaa, vaikka sua seurailenkin instassa niin siellä muutto olikin esillä.
    Hyvä, että uusi koti on heti alkanut tuntua kodilta, siitä tietää tehneensä oikean päätöksen.

    Kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja ihania uusia hetkiä ja muistoja uuteen kotiin! <3

    Tykkää

    • On se insta kuitenkin niin eri kuin tämä. Tänne sitä jotenkin avaa sydäntään, sinne laittaa vain kauniin kuvan. Tänään tosin mietin, että hitto olisi pitänyt laittaa jotain keskeneräisyyspinokuvia tänne, mutta mä vain niin rakastan kauniita kuvia.

      Tykkää

  5. Aba

    Voi,ihanaa kuulla teista,ja kylla kaikki varmasti lahtee parhainpain sujumaan,tai sujuukin jo!!
    Ihanaa kesaa teille!

    Tykkää

  6. Ajattelin jo,että ootte hylänny mut ihan kokonaan! :) Kiva kun ootte takasin linjoilla ja vielä kivempi kun asiat alkaa olemaan parempaan päin. Niin niillä on tapana käydä,menee siihen sitten päivä tai vuosi! :)

    Tykkää

  7. pönö

    Ihanaa, että olet taas täällä!
    Kurja kuulla että olet sairastellut. Tiedän omasta kokemuksesta, että pitkittyneet sairaudet voivat olla järkyttävän suuri elämänlaatua muuttava ja huonontava tekijä. Silloin on tosiaankin kuunneltava sisintään ja tehtävä juuri niitä muutoksia, mitkä tietää itselleen parhaaksi.

    Seuraan elämääsi Instagramissa ja olen katsellut kuvista, että näytät upealta ja mielestäni hoikistuneelta! Joten mainitsemasi 10 kg ei todellakaan ainakaan näy ulospäin, vaan suorastaan tunnut hehkuvan. Ehkä päätöksesi tehdä muutoksia näkyy myös olemuksessasi?

    Voimaa, nainen! Olet upea!

    Tykkää

    • Aina mukavaa lukea kuulumisiasi, oon seurannut sun elämää MTL:n alkuajoista asti. :) Tulipa stalkkeriolo tuosta kommentista; heh. Mutta siis jotenkin kosketti tosi syvältä se sun taannoinen lapsuuteen liittyvä haastattelu radiossa (ja se juttu muistaakseni Me Naisissa), koska samaistuin siihen, vaikka olenkin kokenut hieman erilaisia juttuja itse.

      Ihana kuulla, että teillä kaikki hyvin ja uusi koti auttaa voimaan paremmin! :)

      Tykkää

      • Voi ihana! Kiva kuulla. On hienoa jo joku coi samaistua tarinaani ja saa siitä voimaa. Se on parasta ehdottomasti. :)

        Tykkää

    • Sairastaminen nimenomaan on todella raskasta ja itselläni ainakin tulee todella turtunut olo siitä.

      Viimeisimmät kuvat voikin näin huokua, olen nimittäin voinut paljon paremmin ja lääkkeiden tuoma turvotuskin on poissa. Ihana tunne! :)

      Tykkää

  8. sani

    Tsemppiä eteenpäin ja onnea uuteen kotiin! Pakko kysyä mistä toi teidän sohva on, aika unelma? :) hyvää kesää!

    Tykkää

  9. Evv

    Jee, ootte back! On tätä odotettu, vaikka instassa sua seuraankin. :) Rehellisiä, aidosta elämästä kertovia blogeja on todella vähän – teidän on ehdottomasti parhaimmistoa. MTL:n alkuajoista asti oon sun tekstejä lukenut, vaikka todella harvoin kommentoin. Tervetuloa takaisin ja ihanaa kesää teille!

    Tykkää

  10. juuli

    ihana lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa! toivottavasti uusi koti innostaa postailemaan useammin :) innolla odotellaan!

    Tykkää

  11. Evita

    Odotus palkitaan ja niinhän siinä kävi, ihana kuulla teistä taas! Hienoa että asiat rupeaa järjestymään, itelläni viime vuosi oli kanssa henkisesti ja fyysisesti vaikein vuosi tähän mennessä, vastoinkäymisiä tuli joka nurkan takaa.. Pikkuhiljaa mennään parempaan päin mutta vielä on työstettävää :) tuntuu jotenkin pelottavalta että näin 21 vuotiaana on voimat ihan loppu, jostain ne on vaan kaivettava, hitaasti mutta varmasti. Näistä kirjoituksista tulee kyllä aina hyvälle tuulelle, kiitos siitä :)

    Tykkää

    • Voihan sinäkin Brutukseni. Toivotaan että tästä tulee meille molemmille kivempi ja helpompi. Olisi ainakin kiva jo relailla rauhassa. Kiitos että odotat. <3

      Tykkää

  12. Anne

    Ihanaa kun oot taas täällä :) Oon käynyt vähän väliä kurkkaamassa onko tullut mitään uutta. Itsellä vähän sama tilanne, viime vuosi oli mun henkilökohtaisessa elämässä kamala ja ajattelin että kyllä se pian helpottaa, mutta ei se nyt ihan niin mennyt. Nyt yritän jaksaa päivä kerrallaan, ei ole muuta vaihtoehtoa. Tsemppiä sulle ja toivottavasti jaksat kirjottaa jatkossakin. Haleja, terkuin Anne Riihimäeltä

    Tykkää

Jätä kommentti!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s