comments 4

OPERAATIO KEVÄTTUKKA

Tänään se tapahtui. Ystävämme aurinko pärähti paistamaan niin kauniisti, että varmasti lähes jokaisen helsinkiläisen suunpielet kääntyi ylöspäin. Itselläni oli sopivasti varattu aika kampaajalle, koska olen tuskaillut viimeiset pari kuukautta aivan järkyttävässä hiuskriisissä. Monille pitkä, paksu, luonnonkihara aiheuttaa ihastusta, mutta ei. Kun se vaan roikkuu, kun se on vain ihan pikimusta, kun sitä on liikaa nutturaan ja kun se ei vaan istu mitenkään.

Olen käynyt siskollani laitettavana  jo parisen vuotta, mutta tiesin hänen kauhistelevan ajatustani, joten suosiolla käännyin jo pitkään ihailemani taiturin Senayn puoleen. Naista on suositeltu minulle monessakin eri yhteydessä, joten en ottanut käynnistä oikeastaan mitään paineita. Ohjeksi annoin vain: En kestä enää, mustasta on päästävä eroon, voitko leikata kaiken huonokuntoisen pois ja mielellään myös ohentaa ainakin puolet. Koska siskon kanssa voi tapella samalla, väittää vastaan ja olla aina eri mieltä (anteeksi Johanna), niin näinpä oli varmasti parempi käydä tänään Senayn luona Luomuksessa. Tuo vaalentaminen kun aiheuttaa siskolleni aina harmaita hiuksia (Haluan tietenkin vaaleat ja täydelliset HETI), mutta Senay ilmoitti suoraan ettei näin tule tapahtumaan ja niinpä hiusperfektionisti hyväksyi tämän, eikä edes napissut vastaan.

Tarkoituksena olisi siis se, että ennen kesää saan värini lähelle omaa ja etenkin siis tuon tyven. Haluaisin todella punaiset hiukset taas jossain välissä takaisin, mutta en kestä värjäyttää tyveäni kolmen viikon välein. Näinpä haluan tyvivärin siten ettei tyvikasvu näkyisi rumana, vaan sulaisi joukkoon. Näin siinä kuulkaa ikääntyessä käy, että sitä haluaa mahdolisimman luonnollisen hiusvärin ja musta alkaa näyttää todellakin aivan liian kovalta, mustalta ja ei miltään. Aivan kuten äitini on aina varotellut… (Niin ja katsokaa vuoden päästä niin olen taas musta…)

Tänään siis suoritettiin ensimmäinen vaalennus ja laitettiin sitten vielä väri päähän tasottamaan kokonaiskuvaa. Tällä hetkellä huidellaan ihanassa punaruskeassa höystettynä vanhoilla raidoilla jotka puskee vähän esiin ja liian vaalealla tyvellä (alhaalla kuvassa kuitenkin välivaihe menossa, tilanne ei ole ihan tällainen kuitenkaan :D). Senay sanoi että tämän kanssa pitäisi nyt kolmisen viikkoa sinnitellä ja antaa hiuksen levätä, sitten taas mennään. Näinpä ”haluan kaiken heti nyt” joutuu nyt todellakin hengittelemään ja ymmärtämään, että jos haluaa jatkossa värjäillä hiuksiaan tummiksi, niin se vaaleaan palaaminen ei tule tapahtumaan sekunnissa. On kuitenkin jotenkin turvallinen olo, kun tietää että lopputulos tulee miellyttämään silmää.

Mitenkäs teillä on? Tekeekö mieli värjäillä hiuksia heti näin kevään korvilla? Mä ainakin haluaisin täyttää kaappini uusilla, ihanilla vaatteilla, saada ihon hehkumaan ja vain tanssia kaduilla onnellisena päivästä toiseen. Mustasta, väsyneestä möykystä on vielä vähän matkaa siihen, mutta odottakaas vaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ASU: Kaulaliina: Monki, Takki: Monki, Neule: Junarose, Reppu: Marc Jacobs Legginssit: Adidas, Saappaat: En muista merkkiä

Luomus löytyy myös Instagramista nimellä @luomushair jos haluaa käydä ihastelemassa aivan ihania hiuksia ja lettejä. Ollaan siskon kanssa varmaan sata kertaa fiilistelty kaikkia niitä ihania juttuja. Liike Roballa on aivan järjettömän sulonen ja intiimi, jossa lappaa sisään kavereita aivan jatkuvasti. Menisipä kolme viikkoa nopeasti ja pääsisin taas askeleen lähemmäksi ihanaa kevättukkaa! Muistuttakaa sitten, että en enää värjää mustaksi.

comment 0

MARKKU REPPULI

Kerroinkin edellisessä postauksessa, että menin ja ostin repun. No nyt halusin esitellä sen teille.

En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että kannan mukanani lähes päivittäin jotain reppua. Olenkin kartuttanut varastoa hyvin tässä vuoden aikana ja sieltä löytyy pari kivaa Herscheliä (Jukka varastanut toisen), Fjällrävenin klassikko Kånken, kangasreppuja, farkkureppuja ja nyt uusi rakkauteni: Markku.

Olen jo pidempään koittanut järkeillä edes vähän ostoksiani ja laukuissakin panostanut aitoon nahkaan/ hyvään laatuun. Mulla on muutama Marc Jacobsin nahkalaukku joista olen tykännyt todella paljon, joten tulee aina välillä piipahdettua Stockmannilla ihailemassa tarjontaa.

Eräänä päivänä kävelin jälleen sen osaston ohi, kun silmiini osui Markku. Käännyin vähän, katsoin, hymyilin ja kävelin eteenpäin. Meni ehkä 2 sekuntia U-käännökseen, ja ennen edes hintalapun katsomista olin jo tehnyt ostopäätöksen. Se nimittäin kun oli kaunis, värikäs, piristävä, iso, tuntui hyvältä laadulta, erikoisempi, näyttää Pepiltä, tuntuu Pepiltä, huutaa Pepin nimeä, kertoo ihmisille, että vaikka Peppi näyttää väsyneeltä ja kulkee mustana möykkynä, niin sisällä sykkii värikäs sydän ymsymsyms… Kuva Jukalle  -> Kassalle -> Puhelu Jukalle että eikö olisi hyvä ostos (vaikka todellisuudessa reppu on jo kassissa ja maksettu.)

Markku on olut mukanani ihan joka päivä ja rakastan sitä kovin. Silloin uskoisin tämän olevan ihan perusteltua? En voi sille mitään, että sisälläni asuu materialisti joka innostuu tällaisista aivan kamalasti aina välillä. En myöskään kyllä aio tuntea syyllisyyttä, olen nainen ja rakastan kauniita asioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

comments 6

HUOMENTA!

Huomenta Suomi!

Olen tässä monena iltana jo alkanut mukamas postaamaan, mutta fakta on se että mun pää on todella tyhjä iltaisin. Alkuvuosi starttasi räjähtävästi töiden parissa ja olen sitä mieltä, että pitää takoa jos tuntuu siltä. Loma teki todella hyvää ja vei pois stressin. Ideoita rupesi pulppuamaan ja niiden parissa onkin mennyt myös illat. Yksi asia tosin painaa ja se on järjetön väsymys. Tiedän asiaan olevan montakin tekijää, joten olen yrittänyt syödä säännöllisesti, juoda vettä tarpeeksi, nukkua ja vähän ulkoillakkin. Näistä osa on mennyt hyvin ja osa taas ei niin hyvin. Tämä pimeys vaan on LIIAN PIMEETÄ ja aamusin voisin nukkua, nukkua, nukkua vaan. Nyt tuntuu jo vähän helpottavan, mutta pari viikkoa sitten tuntui että mut on kahlittu sänkyyn. Olenko ainoa? Enhän?

Jukka ja Luna lähti juuri Agility-treeneihin ja minä jäin kotiin voivottelemaan. Nimittäin toissapäivänä juoksin bussiin ja jalka lipesi alta niin, että nivelsiteet repesi. Nyt köpötän kepeillä tovin, joka on muuten tällaiselle unohtelijalle ihan mahdotonta. Olenkin unohtanut kepukat jo ties mihin, enkä koskaan muista että jalka on hajalla ennenku astun siihen… Eilen töissä tunsin itseni todella hitaaksi, mutta onneksi meillä on ihanan avuliaita ihmisiä töissä.

Mitäpäs muuta? Hirveä into olisi laittaa kotia kuntoon, mutta se toki vaatii säästeliästä elämää. Olen ollut aina todella huono säästämään, mutta nykyään parantunut siinä huomattavasti! Siirrän jokaisesta palkasta sivuun rahaa ja olisin todella kiinnostunut oppimaan esim. sijottamista. Ajattelinkin jossain vaiheessa vähän tutustua siihen enemmän ja ehkäpä jopa konsultoida jotain minua viisaampaa. Ei sillä, että olisi hirveästi mitään omaisuutta jota sijotella, mutta että ainakin saisi ne pienetkin summat viisaasti säästettyä. Alotin tätä kodin kunnostus-säästämistä ostamalla lennot New Yorkiin ja uuden repun. (:D) Samalla tosin päätin, että kierrätän vanhoja pois! Haluan kaikesta ylimääräisestä ja turhasta eroon. New Yorkiin menen lomailemaan Rachelin ja Suvin luokse, koska täytän maaliskuussa 30v ja haluan tietenkin myös juhlistaa tätä heidänkin kanssaan! Niin ja mulla on ihan kamala ikävä New Yorkiin.

Laitoin tähän kuvia viimeisen kuun ajalta. Rehellisesti sanottuna olen napsinut kuvia vain Lunasta, koska aamuisin ei ole mitenkään kerennyt ja iltaisin on ollut jo pimeetä. Kuukauden sisällä olen nähnyt ystäviäni enemmän kuin aikoihin ja myös kummityttö kävi meillä pelailemassa lautapelejä ja syömässä jäätelöä. Parin viikon päästä vien kummitytön katsomaan Disney on Icea ja voi pojat kun olen itsekin innoissani tuosta. Muistan aina pienenä miten ihanaa oli päästä katsomaan niitä näytöksiä. Lunalla on ollut myös äitinsä yöykylässä ja meidän perheeseen on tullut uusi vauvakin. Hänen nimensä on Tao ja hän on parhaan ystäväni Ainon pieni vauvakoira. Tao ja Luna ei ole vielä tavannut, mutta pian tapaa onneksi. Tao tuoksuu aivan ihanalta vauvelilta ja sen piikikkäät hampaat uppoaa mukavasti sormeen. Tao myös on oppinut jo pissaamaan ulos ja pelkää vesirännejä. Voi rakkaus. Pentukuume on valtava! Lunan pentuja odotellessa… Sitten joskus. Kävin myös työmatkalla Groningenissa, Hollannissa ja olin todella otettu tuosta kaupungista. Todella kaunista, mukavia ihmisiä ja paljon hyviä ravintoloita. Seuraavaksi suuntaan työmatkalle Milanoon maaliskuussa, mutta sitä ennen pitäisi käydä Ed Sheeranin keikalla Tallinnassa. Molempia reissuja odotan kovin!

Blogi ei suinkaan siis ole kuollut kuten joku kyseli, nyt vain on ollut kaikenlaista. En halua ottaa tästä liikaa painetta, ettei blogista tule rasite. Tämä on ihana harrastus ja on niin kivaa, että olette löytäneet meidät myöskin. Siellä on paljon tuttuja kommentoijia vanhoilta ajoilta ja myös uusia kivoja tuttavuuksia. Kiitos siitä. Kertokaa toki jos teillä on jotain ”postaustoiveita” tai muita, niin pyrimme niitä toteuttamaan. Nyt siirryn hetkeksi purkamaan sähköpostia ja sitten Jukka ja Lumpero saapuukin jo kotiin. Ihanaa lauantaita kaikille! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

comments 6

IHANA ILTA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain Pepiltä joululahjaksi täydellisen hemmotteluillan ennen töihin paluuta ja mikä onkhan parempi tapa alottaa uus vuosi ku ottaa täysin rennosti! Yövyimmä Klaus K:n uusissa sky lofteissa Helsingin kattojen yllä ja pääsin vihdoin syömhän Gaijinhin pitkän kaavan mukhan. Gaijinin ruoka oli niin tajuttoman hyvvää, ettei maltettu ottaa kuvia, vaikka jokasen annoksen visuaalisuuthen oli panostettu. Ehkä siitäki syystä kuvaaminen unohtu ku sovithin että  jätethän puhelimet tarkotuksella hotellihuonheshen niin keskitythin kunnolla tunnelmallishen tilhan, toishimme ja niihin makuelämykshin. Miniloma ja irtiotto arjesta Helsingin keskustassa oli käsittämättömän rentouttava kokemus. Mulla on tapana puuhastella vapaapäivinäki kotona kaikenlaista ja Pepin mielestä en ossaa aina kunnolla relata, mutta nyt ku kaikki oli valmista ja Lunaki oli hoidossa, niin mielen ja kehon akkujen lataaminen onnistu muitta mutkitta. Seuraavana päivänä palathinki takasi töihin virtaa täynnä ja nyt kovasti ootelhan seuraavaa irtiottoa. Sitä ootellessa muistelhan aina tuota ihanaa iltaa. <3

-Jukka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

comments 4

SELLAINEN VUOSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen jotenkin tietoisesti siirtänyt tämän ”Kiitos vuosi 2014”-postauksen tekemistä, mutta tässäpä sitä ollaan. Laitoin musiikin soimaan ja annan taas ajatusten virrata, niin ehkäpä tämä päänsärkykin tästä helpottaa.

Vuosi 2014 alkoi onnellisuushuumassa ja päättyi myös ihan onnellisissa tunnelmissa, mutta siihen väliin mahtui paljon. Todella paljon. Jopa niin paljon, että välillä mietin onko tämä kaikki mahdollista. Onko jokaisen asian oltava niin hankalaa ja miksi kaikesta täytyy aina taistella?

Kiitänkin siis kovin opettavaisesta vuodesta, jollaista en toista toivo kohdallemme ihan heti. Kuluneen vuoden aikana kuitenkin tutustuin itseeni huomattavasti paremmin ja opettelin antamaan itselleni edes vähän armoa. En enää vaadi itseltäni ihan niin kohtuuttomia ja en jaksa tarkoittaa oikeeasti, että en jaksa. Minun ei tarvitse aina jaksaa, yrittää tai olla iloinen. Minullakin saa olla vaikeaa, eikä se ole noloa.

Mutta nyt eletään jo vuotta 2015. Valettiin tinatkin uutena vuotena ja siinä missä Jukan tina kylpi rahassa, niin mulla povaili menevä jänis menestystä kaupungissa. Sen enempää menestystä en nyt kaipaisi, mutta josko pysyttäisiin koko perhe terveenä ja elo voisi olla edes suhteellisen tasaista. Mulle se olisi menestystä parhaillaan. Toivon että tänäkin vuonna rakkaimpani ovat onnellisia ja saavat nauttia elämästään.

En tehnyt mitään sen kummempia lupauksia uudella vuodelle, paitsi huolehtia itsestäni paremmin. Se on alkanut jo tuolla Facebokissa kiertävällä vesihaasteella, hyvillä yöunilla ja aktiivisuusrannekkeen hankinnalla. Kyllä, minä olen todellinen välineurheilija ja ihan sieltä pahimmasta päästä. Näin joskus jutun Polarin Loopista ja nyt sain vihdoin hankittua itselleni sellaisen. Olen sitä tänäänkin tuijotellut maatessani sohvalla päänsäryssä ja todennut, että sitä ei voi huijata. Aktiivisuuspalkki ei nouse jos minä en nouse. Pahus. Noh, ensi viikonloppuna menen sinne Jukan hankkimalle Pilates-kurssille huhkimaan, katsotaan sitten mitä siitä tulee. Jännittää jo valmiiksi se, koska kerran pilatesta kokeilleena voin todeta, etten ollut siinä mikään mestari. Tämä on laitepilatesta, josta en ole lähestulkoon koskaan edes kuullut. Viimeksi joogassa koko porukka nauroi kun yritin saada nilkoistani kiinni selälläni, joten tästäkin saattaa tulla varsin humoristinen seikkailu.

Näin eilen ystäviäni sushin merkeissä ja sen jälkeen käytiin Ainon kanssa vielä leffassa. Illalla köllöteltiin katsoen The Killingiä (Kiitos Mimmi koukuttamisesta) ja köllittiin sohvalla Lunan ja sen hoidossa olevan äidin kanssa. Taisi tulla molemmilla sellainen fiilis, että olisi kivaa jos sohvalla tuhisisi kaksi koiraa yhden sijaan. Ihan vain siitäkin syystä, että Luna tykkäisi niin kovasti seurasta. Tällä hetkellä on kuitenkin liian tuoreessa muistissa ne Lunan naskalihampaat ja pissalammikot, että josko siirretään tämäö unelma pois suoraan ainakin vuodelta 2015. Ainolle on tulossa ensi viikolla ihana pieni koiranpentu ja uskon, että Tao tulee välillä tänne kummitädillekkin hoitoon. Nuuskitaan siis sitä vauvaoksennushengitystä ja unohdetaan toistaiseksi haaveet toisesta Rhodesiankoirasta. Lunallehan teetetään pennut toivottavasti jossain vaiheessa…

Yläkerrasta kuuluu taas ompelun ääniä, kun Jukka ompelee meille yhtä verhoa. Huomenna mennään vielä ”minilomalle” yhdessä kun vien Jukan illallisella Gaijiniin ja yö vietetään Klaus K:ssa. Pehmeä laskeutuminen arkeen ihan vain kahdestaan. Vesi kielellä odotan Gaijinin herkkuja, se on ehdottomasti yksi lemppareimmista ravintoloistani maailmassa. Klaus K:ssa olin viimeksi Mimmin kanssa juhlistamassa naisen 30v synttäreitä ja meillä oli tuolloin ihan huippua, joten odotan tätä myös kovasti.

Noniin, ranneke kehottaisi juoksemaan 43minuuttia, niin olisi päivän aktiviteetit kasassa. Saattaa jäädä vähän hiljaiseksi tuo, mutta josko kuitenkin nostaisi peränsä penkistä ja alkaisi suunnittelemaan Lunan iltalenkkiä.

Palataan arjen merkeissä seuraavan kerran, huomenna nimittäin blogissa on hiljaista kun me ”lomaillaan”. :)

comments 4

LAPIN NOITA LOMAILEE

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveisiä vaan minunkin puolestani täältä Pulju Wilderness arealta, eli Lapin Puljusta. Täällä asustelee alle 30 ihmistä, joista kaikki on jollain tapaa sukua toisilleen. Itse olen yksi uusimmista tulokkaista sukuun, kun vasta alle vuoden verran olen tuota sukunimeä Puljujärvi totellut. Se olikin melkoinen muutos elämässä, tuntui ettei se vaan mitenkään istu suuhuni. Nykyään huomaan korjaavani ihmisiä jotka erehtyy käyttämään vanhaa sukunimeäni ja näinpä tottuminen on siis tapahtunut.

Viikon verran ollaan täällä Puljussa majailtu ja onkin ollut melkonen viikko. Ensimmäiset päivät meni joulutohinoissa, kun käytiin tervehtimässä kyläläisiä ja vietettiin joulua. Nyt on jo porukka lähtenyt koteihinsa ja täällä on kovin hiljasta. Jukan isä vuolee tossa meille käristystä ja Jukka näpyttelee jotain työjuttua. Itselläni ei ole paljon työjutut pyörinyt mielessä, paitsi eilen alkoi mietityttämään kaikki. Mietin siinä, että olenko nyt lomaillut tarpeeksi vai mistä tämä äkillinen ajattelusuma johtuu? En saanut untakaan kunnolla, kun rupesin miettimään tulevan kevään juttuja… Jossain vaiheessa se uni sitten tuli ja hyvin nukuttikin. Ollaan nukuttu joka yö vähintään se 8 tuntia, mutta nukkuisin vielä paljonkin enemmän. Jukka tunkee joka ilta mulle kalaöljyjä oikein kunnolla, että varmasti tulee uni. Sillä on itsellään maailman parhaat unenlahjat ja voisikin nukkua vaikka rotkoon tippuvassa autossa…

Muutoin päiviin on sisältynyt ulkoilua sen minkä on pystynyt, mutta en vieläkään päässyt sinne Tunturiin. Ilmeisesti se on tultava tänne keväällä käymään, kun luonto rupeaa heräilemään. Kaikki on valitellut pakkasta, mutta mua on jotenkin kovasti viehättänyt nuo -30 astetta. En ole palellut ollenkaan ja herranjestas miten kaunista täällä on ollut. Nyt ei kauhistuta Helsinginkään pakkaset, vaikka kuulemma siellä alkaa huomisesta lähtien lauhtumaan… Olen jo ehtinyt haaveilla viimeisen lomaviikon lumisista metsälenkeistä Lunan (ja hoitoon tulevan äitinsä kanssa) ja ehkäpä päiväretkestä johonkin. Niin ja tietenkin pitkistä unista omassa Tempurissa, voi pojat.

Töihin pitäisi palata 7.1. ja Jukka onkin varannut mulle siihen pilates alkeiskurssin heti ensimmäisenä viikonloppuna. Parina päivänä pitäisi käydä pilatesta opettelemassa, jännittää jo valmiiksi. Seuraavalla viikolla lähden sitten työreissulle Hollantiin, joten vuosi alkaa railakkaasti. En kuitenkaan vielä mieti sitä, vaan nautiskelen lomasta päivä kerrallaan nautiskellen. Tällaiset pitkät ”talvilomat” on todella harvinaista herkkua, joten täytyy ottaa kaikki irti tästä.

Kuvissa näkyy saamiamme joululahjoja ja sieltä löytyykin mm. uusi lempparineuleeni. Jukka oli käynyt ostamassa mulle Ivana Helsingin This is for you Gram-malliston ”kääntöneuleen” joka on aivan ihana. Olinkin ehtinyt tuosta (ja tietty Muumi)-mallistosta himoita muutamaa vaatetta, joten tämä oli oikein iloinen yllätys. Muistaakseni tuon malliston suunnittelussa on myös Jukka ollut vielä mukana ja näinpä sillä on vielä erityinen paikka sydämessäni. Saatiin myös Marimekon Kukkuluuruu-pyyhkeet keittiöön ja voi kuinka tykkäänkään tuosta kuosista. Toivon että Marimekon liikkeisiin olisi myös Alet iskenyt ja voisin käydä katselemassa jotain kivaa sieltä vaaii…kkkaaa….paaaa. Kaikilla on koko ajan kuvia löydöistään Facebookissa ja blogeissa, niin mun tekee mieli päästä ostamaan jotain. Materialisti kun olen. Kuva löytyy myös uusista Luna-kuoristani, jotka Jukka osti mun Robin-kuorien tilalle. Se ei enää kestänyt niitä, oli yrittänyt jo monesti vihjata että voisin vaihtaa kuoria. :D

Nyt menen pitämään seuraa Lunalle ja josko sitä käristystäkin saisi pian…